Punaisen pirtin vedet jäätyvät

 On Tapaninpäivä ja lumisade viimein on loppunut. Lämpömittari näyttää -27:ää astetta ja kehoni rasvapitoisuus lähentelee nollaa syötyäni lähes viikon ajan pelkkää puuhellalla keitettyä lanttua ja porkkanaa.

Kaivaudun jälleen ulos torpastani ja hiki virtaa samaan tahtiin kuin perifeerinen verenkiertoni jäätyy. Tässä vaiheessa tuulen mukana tuiskuava pari päivää sitten satanut kuiva pakkaslumi ei mieltä ylennä, mutta tänään on ihan pakko päästä kellarin ovelle, koska aamu-espressoni jäi saamatta vesihanani ollessa mykkä.

Kahden tunnin lapioimisen ja vuoroin tuvassa lämmittelyn jälkeen pääsen asianosaiseen käsiksi. Kellarin seinustalla kulkeva vesijohtoputki on umpijäässä, joten diagnoosin jälkeen palaan taloon sisään etsimään hiustenkuivaajaa, jolla toivottavasti saisin mokoman putken sulatettua. 

Kerättyäni kaksi kappaletta jatkojohtoja ja liki uudenkarhean föönin palaan kellariin glögimukin kera. Tällainen pieni vastoinkäyminen ei minua harmita. Kun olen kerran landelle muuttanut, ”otan vastaan kaiken sen mitä vastaan tulee” - asenteella.  Vartin verran föönattuani rakkine sammuu. Irrotan pistoketta useampaan kertaan, mutta se on mykkä, täysin mykkä. Raskaasti huokaisten, kasvot ja sormet sinertävinä palaan pirttiin lämmittelemään. Sormien toivuttua toimintakuntoon kaivelen uutukaisen kosketusnäyttöälypuhelimeni takin taskusta vain todetakseni, ettei sekään toimi, ainakaan jos sormien lämpötila on alle -5 astetta….

Mieleeni muistui ihana naapurinsedän tarjous ”voit pyytää apua milloin tahansa” ja siltä istumalta ponkaisen matkaan, läpi hankien pyytämään nöyrästi uusmaalaisasukin tavoin apua vesijohtoputken sulattamiseen.

Suunnattoman vieraanvaraisuuden jälkeen (lue: tuvan lämpötila liki +20 astetta, pannukaffetta ja vastaleivottua pullaa) plus matkaan lähteneiden voisilmäpullien kera palaamme pirtille. Naapurinsetä kaivaa tottuneesti otsalamppunsa ja aloittaa tilanteen korjaamisen sulakkeen vaihdolla. ”Mikä pääsulake?” päästin suustani ja samassa hetkessä oivalsin, että taloissa on myös sulakkeet, vähän kuten autoissakin on…

Valojen valjettua naapurinsetä kaivaa autostaan jonkun ”ihmelämmittimen” ja painelee kellariin. Hädin tuskin ehdin vetäistä pari pullaa kitusiini ja sulloa loput verannalle pakkaseen, kun naapurinsetä jo marssii takaisin tupaan kertoen, että vesi juoksee taasen ja kysyy: ”Mitäköhän putkea sää tyttö olet oikein sulatellut? Sitä ylös vaiko alaspäin menevää? Vastaan luontevasti, että ”Sitä joka tulee ulkoa sisään, tietysti!”, Naapurinsetä kääntyy kannoillaan hymyillen ja mutisten: vesijohtoa, sähköjohtoa, sulakkeita…pöh.. kaupunkilaiset…”