Punaisen pirtin epäonni

Lauha sää on sulattanut epätasaisesti kolatun pihamaan peilijääksi. Päälle satanut lumi tekee alustan arvioinnista epäluotettavan. Istun lammasturkkiin kääriytyneenä kuistin portailla ja katselen Ralle the Vahtikoiran temmellystä ja liukastelua.  Yht’äkkiä Ralle hyppää lumikinokseen ja ryhtyy kaivamaan vimmatusti.  Hetken kuluttua alkaa vertahyytävä kiljuminen! Auuuuu!! Uiuiuiui!!!!! Säntään siltä istumalta auttamaan Rallea ja hupsista, vedän vuoden loistokkaimman kaadun – en kaadu, kaadun sittenkin, enkä kunnialla-  nurinmenon. Samassa hetkessä huomaan Rallen nuolevan kasvojani ja käteen sattuu vietävästi.

Hammasta purren nousen ylös ja  työnnän kipeän käden taskuuni. Hapuilen älyluuriani, joka on jäänyt tupaan. Liukastellen ja lievästi kiroillen raahaudun tupaan ja kuinkas ollakaan, soitan jälleen naapurinsedälle. Kenelle muullekaan?

Urheana istun terveyskeskuksen aulassa vaikka rannetta jomottaa ja eniten harmittaa lämmitystä vaille jäänyt pirtti ja Ralle, jonka riemuksi sinne jäi pyykkivuori pesupähkinöineen.

-Pöntinen!  Nousen ylös ja edelleen yhä voimakkaammin kiroillen tepsutan tohveleillani vastaanottohuoneeseen. Lääkäri esittää kasapäin kysymyksiä, joita en edes ymmärrä, vaan isken käteni pöydälle tietokoneen viereen. Samalla hetkellä kun huomaan ranteeni osoittavaan ihan väärään suuntaan huomaan lääkärin tummat kulmakarvat ja siniset silmät. Tässä se on, mies!

Huonosti suomeksi artikuloiden hän – luultavasti -  lähettää minun ranteineni röntgeniin.

Ranne kipsissä palaan taksilla kotiin ja mielessäni pyörii edelleen söpö lääkäri. Jos mies on valinnut ammatikseen lääkärin uran, hän ei voi olla ihan tumpelo muutenkaan, ajattelen ja kaivan kipulääkereseptin maiharin taskusta.  Kevin Strömstedt!!!! Näprään iPhonen auki ja ryhdyn jäljittämään komistusta.

Aamukuuden aikaan tiedän Kevinistä jo melkoisesti, kuten mitä hän harrastaa ja keitä hänen kaverinsa ovat. Rohkenen lähettää kaverinpyynnön ja sen kera viestin: Hei Kevin ja kiitos avusta. Käsi voi hyvin, kiitos sinun. Saisinko tarjota sinulle lounaan tk-maksun lisäksi?

Kuten arvelinkin, vastausta ei kuulu sen enempää kuin naamakirjakaveruutta. Pettymyksen täyttämä mieleni vaatii jotain piristystä ja soitan porvoolaiselle ystävälleni ja pyydän häntä kyläilemään. Inkku osaa aina kääntää asiat parhain päin ja houkuttelee minut mukaan shoppailemaan, siis ostoksille Loviisaan. Hyvää päivää!

Parin tunnin kaupoissa pyörimisen päätteeksi päädymme lemmikkitarvikeliikkeeseen, koska Ralle on vailla uusia ja isoja puruluita pirtin rakenteiden sijaan. Kerään muovikassiin puruluita ja leluja hirvittävällä ostovimmalla, jolla selkeästi koitan lohduttaa pahaa mieltäni.

Yllättäen havaitsen suloisia koirien petejä ja säntään niitä oitis hiplailemaan. Vieressäni seisova mies päättäväisesti tutkailee pinkkiä tiikeriraidallista petiä, jota kohti ojennan käteni hänen editseen ja koitan napata sen. Mies kuitenkin pitää pedin kulmasta kiinni ja murahtaa ”se oli ensin mun!”. Mulkaisen häntä vihaisesti ja polvet ovat pettää. Kevin!

Huomaan sössöttäväni jotain typerää ja nolo elämäni kulkee ohitse filminauhan tavoin kunnes havahdun ja Kevin sanoo: ”Okei, sä saat ostaa sen, mutta olet lounaan velkaa. Nyt!”

Punaisen pirtin vajaa puuliiteri

Uudenvuoden ensimmäinen viikko ja puuliiteri ammottaa tyhjyyttään. Soitan totuttuun tapaan naapurinsedälle, joka ei talviflunssansa vuoksi pääse tuomaan halkoja, vaan sen sijaan ohjaa minut kilauttamaan kylän polttopuukauppiaalle.  Pikaisen ja varsin hämmentävän keskustelun jälkeen huomaan olevani tuhatlappusen köyhempi, mutta puuhellan ja kaminan eväät on viidentoista motin verran turvattu.

Odottelen halkokuormaa saapuvaksi jo aamupäivällä, mutta koska sitä ei kuulu, lähden Ralle the Vahtikoiran kanssa metsälenkille pupujen jälkiä haistelemaan. Palattuamme parin tunnin kuluttua odottaa pihassa ilahduttava näky: kullankeltaisia koivunhalkoja liiterin kattoa hipova kuorma!!!!!! Ja sen kuorman takana pikkuinen pösöni piileskelee pihan perällä.

Vien Rallen tupaan kuivattelemaan ja nahkahanskat käsiini vetäen valmistaudun elämäni suururakkaan. Kolmen tunnin jälkeen alkaa ilta hämärtyä ja kasa ei ole pienentynyt yhtään. Otsalamppu apuna jatkan halkojen kantamista sohjossa rämpien kymmeneen asti illalla.

Pääsen viimein kylmissäni raahautuen viileään tupaan ja nälkäisenä katselen iPadilta sääennustetta: vesisaderintama on tulossa lounaasta… Päätän sisukkaasti lähteä jatkamaan halkojen kantoa.

Kello neljä aamulla saldona on kolmesti vaatteita vaihtanut, muutaman litran pakurikääpäteetä nauttinut, umpiväsynyt nainen, joka päättää laittaa torppansa myyntiin heti herättyään.

Yhdeksän aikaan aamulla herään Rallen haukkumiseen. Venyttelen jäykkiä raajojani ja huomaan, että heikosti treenattu kehoni on kuin rekan alle jäänyt. Kömmin untuvamakuupussistani ylös ja samassa huomaan pihalla traktoreita kaksin kappalein, sekä lauman miehiä työntouhussa. Vetäisen aamutakin ylleni ja syöksyn kuistille ihmettelemään miesenergiaa. Eilisen polttopuukuorman tuojahan se siellä on kolmen muun miehen kanssa heittelemässä halkoja pikkuruiseen liiteriini.

-Myö aateltiin, et sie tilasit aikamoisen kuorman halkoja kevvääseen asti tahi oikeammin kesäänasti, jot’ päätettii tulla joukoissa auttamaan tyttörukkaa, hihkaisee vihreähaalarinen sankarini leveästi hymyillen.

Käännyn kannoillani ja lataan kahvipannun puuhellalle ja kaivan viikko sitten lahjoituksena saadut voisilmäpullat pakkasesta. Hymyilen - mikä onni ja autuus on saada elää keskellä maaseutua ja ihmisiä, jotka edelleen välittävät lähimmäisestään. Vilkaisen jalkojeni juureen ja uskon, että Rallekin hymyilee.

Pirtin yksinäinen prinsessa

Olen asustanut rakastamaani pirttiä reilun puolen vuoden verran ja ennen joulua sain kämppäkaverikseni Rallen, sekarotuisen piskin. Tänään mieleeni hiipi kuitenkin yksinäisyyden tunne ja liukkaalla pihamaalla päivittäiset teutaroinnit Rallen kanssa eivät tunnu tyydyttävän sosiaalista tarvettani.

Maallemuuton syyt olivat varsin epäitsekkäät: halusin irti jatkuvasta kulutusjuhlasta, viikottaisista baari-illoista jatkoineen, korkokengissä keimailuista ja jatkuvasta mediatulvasta, jota internetin lisäksi syöksee televisio.

Nyt kuitenkin istun idyllisessä pirtissäni yksinäisenä, seuranani Ralle ja Fb. Luen päivitys toisensa jälkeen ilmoituksia perjantai-illanriennoista, illallisista ja tiedän jo nyt, että huomisen aamun täyttävät vastaavasti vihjailut kenenkin törppöilyistä ja missä hän heräsikään aamulla. Kyynel vierähtää poskelleni, nyt tälle tilanteelle on tehtävä jotakin. Minä tarvitsen miehen.

Päätän laatia sinkkuilmoituksen nettiin. Se menee näin:
27-vuotias vaalea, kauniiksikin moitittu, luonnonläheinen hyvin urheilullinen tyttö hakee aamupuuroseuraa yli 30-vuotiaasta miehestä. Toivottavasti sinulla pysyy kädessä niin rukkaset kuin jakoavain, eikä ruumillinen työ ole sinulle peloite. Pidäthän romanttisista kynttiläilloista, sekä pitkistä patikkaretkistä luonnonhelmassa. Ethän tupakoi tai käytä alkoholia. Pidäthän eläimistä. Arvostathan ekologista elämäntapaa ja vierastat kulutusjuhlaa.
Nimim. Maalaisprinsessa

Tunnin päästä alkaa älyluurini piippailla ja viestejä pukkaa lähes taukoamatta.
Ensimmäinen viesti kuuluu näin: Hei Maalaisprinsessa! Olen 49-vuotias maanviljelijä ja pidän eläimistä. Minulla on sikala täynnä emakoita ja söpöjä porsaita, sekä muutama metsästyskoirakin löytyy. Olen urheilullinen ja ulkona luonnossa viihtyvä komea mies. Lähtisitkö kanssani hiihtolenkille ja pilkkimään?
Nimim. Bruce Willisin kaksoisolento

Seuraava viesti: Hej Prinsessan, minä ole 44-vuotta jordbrukare som älskar djur och natur. Lähdetkö sinä minun kansa elokuviin?
Nimim. Håkan

Ja edelleen: Ciao! Olen 31-vuotias DI ja pidän kuntoilusta salitreenien ja sählyn parissa. Harrastan älyllisiä elokuvia ja tieteiskirjallisuuden lukemista, sekä runojen kirjoittamista. Rakastan italiaista ruokaa ja hyviä viinejä. Luonnollisesti kiihkeät keskustelut väittelyineen omat ominta osaamisaluettani. Osaan myös hemmotella naista kukkien ja käsintehdyin belgialaisten kohvehtien muodossa.
Nimim. Carl-Erik Auervaara-Johansson

Huoh, tämäpä onkin tosi helppoa....lihansyöjä? Ei! Metsästäjä? Ei! Suomenruotsalainen? Ei! Nörtti? Ei, Ei, Ei!

Laitan iPhonen äänettömälle ja lähden Rallen kanssa jatkamaan saunanlämmittämistä. En tunne itseäni enää lainkaan niin yksinäiseksi.