Punaisen pirtin jouluremontti

Ihastuttava hirsiseinäinen tupa sai minut rakastumaan tähän punaiseen pirttiin. Vaikka lattioita peittikin oksennuksen värinen muovimatto ja kylpyhuoneen seinät olivat verhoiltuna samalla materiaalilla, näin mielikuvissani ladonharmaat seinät, paljaat hirret katossa ja puhtaaksi hiotun lankkulattian.

Elämäni ensimmäinen remontti alkaa kammarin tapettien repimisellä ja raastamisella, joka osoittautuu pölyn ja vinojen seinien täyttämäksi työksi. Kuinka ihmeessä 80:ssa vuodessa on voitukaan saada 15 kerrosta tapettia pahveineen, sanomalehtineen hukattua pienen kammarin seiniin????

Lamppu syttyy päässäni: tämän kaiken purettuani saan neliöitä ja lattiapinta-alaa runsaasti lisää!

Toisen remppapäivän jälkeen rakennekynnet ja mieli murtuneina, päädyn viimein nettiin kaivelemaan lisäohjeita. Mitä syvemmälle tapetteja kaivan, sitä kylmemmäksi kamarini jäähtyy. Lisäksi olen joutunut jättämään pienen kamiinani jo pariksi päiväksi lämmittämättä, jottei pöly saisi aikaan tulipaloa. 

Istun hieman happamoituneen ja puoliksi jäätyneen kotitekoisen glögini kanssa kamarissa, jossa hirret ovat vielä valovuosien päässä. Seinät ovat epätasaisesti revityt ja monta kerrosta pahvia on vielä jäljellä. Kaikki pahvi, jota olen seinästä tähän asti repinyt irti, on mennyt riekaleina hukkaan. Saan kuningasajatuksen, minulla on edelleen tallessa Hobbarista tehtyjen joulutilausten myötä tulleet pahvilaatikot, joilla voisin eristää ja tasoittaa seinät uudelleen. Ja miten ekologista se olisikaan verrattuna valmiiseen tuotteeseen.

Muutaman tunnin hikoilun jälkeen saan yhden seinällisen pahvia nidottua paikoilleen, jonka päättelen vielä ilmastointiteipillä saumat siistien.  Varsin tyytyväisenä itseeni ihailen sekä ekologista neronleimaustani, että kätteni jälkiä ja päätän painella yöpuulle.

Nousen uuteen aamuun umpiväsyneenä koko yön pohdittuani, millä lisäeristän ja tasoitan seinää. Pikkutunneilla tein oivalluksen ja oikean tekniikan, jolla muuten päiväkodissa työskennellessäni teimme lasten kanssa ekonaamareita: sanomalehteä joko perunatärkkelyksellä tai vehnäjauholiisterillä liimattuna. Päätän kokeilla jälkimmäistä.

Ohjeen mukaan jauhoja ja vettä piti laittaa 1/9:än, mutta laitan varuiksi hiukan enempi jauhoja, noin puolet. Ensin kuumennan veden, jonka sitten kuitenkin annan jäähtyä ja sitten lisään jauhoja ja keitän massaa uudelleen, mutten ihan kypsäksi. Monen arvailun jälkeen saan liisterisoosini valmiiksi ja  jäähdyttelen sitä kylmällä kuistillani, välillä sekoittaen.

Olen leikellyt sanomalehtiä sopivan kokoisiksi suikaleiksi ja ajattelin niillä vielä tasoittaa pahviseinän, jonka päälle tulisi pohjamaali ja sitten ehkä tapetti. Haettuani liisterin verannalta huomasin sen jähmettyneen. Ei kun takaisin liedelle lämpiämään. Kolmannen lämmityskerran jälkeen vehnäliisteri on jo sellaista puuroa, että sen levittäminen on helpompaa paistinlastalla kuin tapettipensselillä.

Kiukuspäissäni neuletakkia napittaessani tunnen tuoreen leivän tuoksun valtaavan pienen pirttini.  Ehkä se tapettiliisteri olisi sittenkin helpompi käyttää?