Joulukuusen haku

Valtaisat lumipenkereet ovat vallanneet punaisen pirtin pihapiirin. Ulkoilu vaatii lähes siperialaisiin olosuhteisiin varustautumista ja heti kun muutaman lapiollisen tuuppaa lunta, hiki valuu pitkin selkää.

On kaksi päivää aikaa jouluun ja lähes vesi kielellä olen katsellut pirttini takana kasvavia kuusia. Saan ensimmäisen kerran elämässäni mahdollisuuden raahata tupaani oikean, ihan itse kaadetun joulukuusen. Se jos mikään tuo Jouluntuntua.

Löydän vanhasta liiteristä hieman ruostuneen sahan, jolla päätän kuuseni kaataa. Kömmin vyötäröä myöden umpihangessa, pakkasta piirun alle 20 astetta ja viimein pääsen Kuusen luokse. Lapaseni ovat jo aivan lumiset ja sormia paleltaa, mutta päätän aloittaa raivokkaan sahaamisen mielessäni tuoreen kuusen tuoksu. Nirsk ja narsk…ei tapahdu mitään muuta kuin että sormiani paleltaa hieman enemmän, jos mahdollista. Totean sahan täysin epäpäteväksi tähän hommaan ja raahaudun kaikkine tamineineni takaisin liiteriin, jossa muistan nähneeni myös kirveen.

Pienen pieni kirves kainalossa poljen aiemmin kulkemiani jälkiä takaisin Kuusen luokse ja aloitan sen kaatamisen. Muistan nähneeni Discovery-kanavalta kanadalaisten metsureiden jättipuiden kaatoa, joten täsmään kirveeniskuni oikeaoppisesti vinottain jäisen kuusen kylkeen. Ja kyllähän sitä lovea alkaa syntyä. Puolen tunnin, jäätyneiden varpaiden ja sormien jälkeen kuusi viimein kaatuu kohisten nurin. Bonuksena sen oksilta tippuu kuution verran lunta niskaani.

Isken kirveen jättiläismäisen kuusen kylkeen ja aloitan suurimman urakan, eli kuusen raahaamiseen pieneen kellariini sulamaan. Olen saanut äidiltäni vinkin, että kuusen pitää sulaa parisen päivää, muuten se saattaa pudottaa neulasensa saman tien.

Aattoaamu viimein valkenee ja innokkaasti pomppaan mummonaikaiselta vuodesohvaltani noutamaan kuustani sisään. Voi että se on hieno ja se on sulaessaan alkanut tuoksua vienosti pihkalle.  Aloitan sen siirtämisen sisätiloihin, mutta huomaan jo ulko-ovella sen olevan metrin verran liian pitkä tupaan aseteltavaksi. Kaivan tutun ruosteisen työkaluni ja lyhennän sitä siivosti, hiukkasen alaoksia myös karsien.

Päätän jättää tänä vuonna kuusen kynttilät asentamatta, koska ekologiseen ajatteluuni sähkökynttilät eivät sovi ja oikeita kuusenkynttiläjalkoja en ollut onnistunut hankkimaan. Kuusen latvassa on kuitenkin kirpputorilta hankittu jättikokoinen oljesta tehty tähti ja sitä kiertää niin ikään kierrätyskoristeet, joihin olen vuoden -87 Apu-lehden sivujen ohjeiden mukaan leikannut ja liimannut eri maiden lippuja.

Lumiaura ajaa pihaani ensimmäistä kertaa, joten juoksen kuuma mehumuki kädessä pihalle tervehtimään ihanaa naapurinsetää ja samalla toivottamaan hänelle perheineen hyvää joulua.

Kuumien mehumukien kera tallustamme tupaani istumaan, enkä voi ensikertalaisen innostuksella olla kehuskelematta itsekaadetulla joulukuusellani. Naapurinsetä minua miellyttääkseen varmaankin, haluaa nähdä tämän harvinaisen naisenkaataman ihmeen ja hymyssä suin toteaa:

-Kah, tämä onkii eka männynlatva, jonka kuusenjalassa olen ikuna nähnynnä!!!!