Punaisen pirtin uudet asukkaat

Herään aamulla Rallen murinaan ja pomppaan ylös sängystä tuulen lailla. Hengitykseni tasaannuttua oivallan, että Ralle kohdistaa murinansa tuvan nurkassa seisovaan komeroon. Otan käteeni hiilihangon ja päättäväisesti hiippailen kohti komeroa, Ralle takanani. Hikikarpaloiden noustessa otsalleni tempaisen komeron oven auki ja mitä näenkään - jättiläismäisen kokoinen hiirenpesä joka on täynnä kuhinaa!!!!

Samassa kun hiilihanko putoaa kädestäni ja juoksen ulos, huomaan seisovani ulkorappusilla paljain jaloin. Sydämeni hakkaa ja hiki valuu pitkin otsaani. Hiiriä talossa! Miten se voi olla mahdollista ja miten niistä pääsee eroon?

Litkittyäni pari mukillista pakurikääpäteetä ja surffailtuani googlen ihmeellisessä maailmassa löydän viimein erilaisia tapoja hävittää hiiriyhdyskunta. Mikään niistä ei kuitenkaan tunnu kestävän eettistä tarkastelua. Vaihtoehto on 1 on myrkyttää hiiret ja vaihtoehto 2 on loukuttaa ne kuoliaaksi. Kolmas vaihtoehto on tukkia kaikki mahdollisesti koloset ja sitten kantaa hiiret ulos. Helmikuun pakkaseen kuolemaan.

Sitten oivallus tuli, kuin salama kirkkaalta taivaalta (kuten kaikki hyvät ideat muuten tuppaavat tulemaan). Muistin että ulkoliiterissä on olemassaan vielä edesmenneen hamsterini häkki. Jos saisin koko pesueen muuttamaan häkkiin, ne eivät aiheuttaisi lisävahinkoa ja samalla poikaset ehtisivät kasvaa riittävästi, jotta ne pärjäisivät kevään tullen taas ulkona.

Täytyy myöntää, että oikeastaan ilahduin näistä uusista perheenjäsenistä siinä määrin, että saatuani hamsterinhäkin pohjan peitettyä makuukammarin seinänraosta kaivetuilla puruilla, päätän luovuttaa vielä huovutetun saunamyssyni pienten hiirulaisten pesäksi.

Muutto-operaatio voi siis alkaa. Telkeän Rallen autoon, jottei se pelästyttäisi hiiriä ja valmistaudun hengityssuojaimen ja paksujen nahkarukkasten kanssa hiiriperheen siirtoon. Avuksi otan vielä löylykuupan, jolla saisin kätevästi heivattua koko perheen saunamyssyyn ja sen avulla häkkiin.
Suureksi yllätyksekseni hiirulaisten siirto sujuu kuin tanssi. Ehkä ne ovat sen verran kylmissään tai kauhuissaan, mutta pienet hamsterinnäköiset, syötävän suloiset hiirivauvat näyttävät takertuvan emoonsa kiinni, samalla kun löylykuupalla kampean ne myssyyn ja myssyllä häkkiin. Jälleen hiki valuu ja huomaan täriseväni jännityksestä ja helpotuksesta. Viritän vielä hamsterin juomapullon häkin kylkeen ja suljen komeron oven hiljaa hymyillen.

Auringon pilkahdusta

Lunta on satanut jo kolme päivää. Sekä jääkaappi, että kellari ammottavat tyhjyyttään. Piha on kolaamatta, koska murtuneen ranteeni vuoksi sinnikkäistä yrityksistä huolimatta lumityöt eivät onnistu yhdellä kädellä. Itseäni säälien ja voivotellen saan neronleimauksen: lumi sulaa suolalla ja vedellä! Siltä istumalta säntään kaivelemaan verannan kaapista viime syksyn säilönnästä ylijäänyttä merisuolaa, sekä täytän kastelukannun kuumalla vedellä. Sekoitan veden joukkoon lisäksi tuhkaa puuhellasta.
Levitän merisuolaa ja kastelen ensin portaat, sitten torpan edustan ja ihmeiden aika ei ole ohitse, se toimii!!!

Täytän uuden kannullisen tuhkavettä ja jatkan kastelua pienen kotteroni luokse. Lumi sulaa silmissä - se muuttuu jääksi. Huomaan auringon pilkistävän pilvien raosta ja innostun valtavasti. Ehkä pelkkä tuhka toimisi yhtä hyvin?

Kaivan tulipesistä viimeisetkin tuhkat ja säntään pihalle puinen soppakauha kädessäni. Olen saanut jo ison saavillisen sitä levitettyä, kun kasvojani hivelee lempeä tuulen henkäys, ja AU! Tuhkaa lensi silmään. Liukastelen tupaan huuhtelemaan kasvojani, mutta ei auta, vasenta silmää kirvelee ja polttaa vimmatusti. Pakko taas soittaa naapurin sedälle, jolla on se ihanan iso nelivetomaasturi.

Istun terveyskeskuksen odotushuoneessa odottaen pääsyä lääkärille. Viimein hoitaja kutsuu minut huoneeseen ja ilmeisesti kaivelee silmänhuuhteluvehkeitä kaapista, kunnes lääkäri saapuu. No kas kas, Kevinhän se siinä. Samainen komistus, jonka vein lounaalle ja joka puhui exästään koko lounaan ajan taukoamatta. Hoitajalta ei voinut jäädä huomaamatta sekä lääkärin vaivautuneisuus, että sisälläni kiehuva turhautuminen.

Kaikkien typerien haastatteluiden jälkeen makaan viimein tutkimuspöydällä Kevinin tutkiessa silmääni. Muutaman sekunnin kuluttua Kevin toteaa, että joku roska on kiinni silmässä joten ei ole muita vaihtoehtoja kuin puuduttaa silmä ja poistaa roska. Operaation jälkeen istun tuolilla vielä odottelemassa silmävoidereseptejä, kun Kevin katsoo minua syvälle silmiin ja kysyy: "Jos sä tarvii apua lumitöihin voin tulla auttamaan? Ehkä sä keität mulle sitä pakurikääpäteetä?"
Miten tuohon voisi vastata ei?

Nousen ylös lähteäkseni, kun Kevin toteaa vielä: "Tämä roska muuten on pala foliota, ihan kuin jostain mehupurkista..."

Tunnen punastuvani. Kahta en vaihda, älypuhelinta, rakennekynsiä ja luomuomppumehua.