Tuvan lattiaremontti

Kirpeän pakkasviikonlopun jäljiltä on aurinkoinen mieli, vaikka lunta pyryttää taas vaakatasossa. Hiirulaiset ovat kadonneet omielle teilleen, ja haikein mielin puran niille rakentamani kopperon navetasta pois.
Listaan nettikalenteriini keväälle suunniteltuja remontteja, joihin kuuluu navetan fiksaaminen asuinkuntoon, jotta pienen pieni tilani voi kevään ja kesän aikana täyttyä elämästä. Ensin kuitenkin vuorossa tuvan lattiaremontti.

Liki satavuotiaat lattialaudat ovat narisseet luultavasti jo pitkään. Nyt kuitenkin kärsivällisyys alkaa olla koetuksella, koska Rallen ja kissakaksosten kirmailu paukuttaa ja narisuttaa tuvan lattiaa siitä huolimatta, että olen peitellyt mummin kutomilla räsymatoilla koko tuvan.

Siirrän kissalaiset kammariin jotta ne eivät suotta juoksuta Rallea ympäri tupaa, kun aloitan lattian purkamisen ulko-ovelta, jossa se on kaikkein kulunein. Löysin puuliiterin perältä hienoa harmaata höylättyä lautaa, joka on luultavasti saunanlauteiksi tarkoitettua. Ulkosauna on kuitenkin totaalisen remontin tarpeessa, joten nyt laudoille on parempaakin käyttöä.

Kolmen tunnin ahertamisen jälkeen olen saanut parin neliön verran lattialautoja irrotettua ja yllätyksekseni saan myös huomata, että lautojen alla on ihan kuiva tila, joka on täytetty sahanpuruilla ja sanomalehdillä. Ne kohdat, joissa hiiret ovat tehneet tuhojaan, täytän eläintarvikekaupasta ostamillani kuivilla pölyämättömällä purupaaleilla.

Ranteet väsyneinä naulaan lautoja paikoilleen, kunnes viimeinen lauta on asentamatta. Voi itku, se ei sitten sovi paikoilleen millään. Kaivan mittanauhan ja teen uuden mittauksen ja vertailut vanhojen lautojen kesken. Leveys on täsmälleen sama, mutta uudet laudat ovatkin yllätyksekseni tuplasti paksumpia. Ei hätää, ajattelen ja haen navetasta lekan. Paukutan vimmatusti lautoja tiukemmin kiinni hirsiin ja onnistun napauttamaan viimeisenkin laudan paikoilleen. Edelleen se on kuitenkin liian paksu ja ero vanhaan lattiaan on useita millejä.

Muutaman pakurikääpämukillisen jälkeen saan kevään parhaan oivalluksen. Kaivan kynsilaukustani sähkökäyttöisen viilan, jolla ryhdyn tasoittamaan laudan reunaa. Maatessani tuvan lattialla en voi olla hymyilemättä. Kukaan ei ole niin kekseliäs kuin nainen.