Eletään kesäkuun alkua ja koko kevät on hurahtanut pirtin remontoinnin tiimoilta. Istun kierrätyskeskuksesta löytämälläni rottinkintuolilla kylmä drinkki toisessa kädessä ja rakkausromaani toisessa. Maalin tarhimat valkeat sääreni saavat viimeinkin aurinkoa ja lämpöä osakseen ja lintujen kosintamenoihin liittyvät laulut saavat minun suorastaan hurmioon.
Idyllin rikkoo kaukainen traktorin ääni, joka kuuluu lähestyvän. Tänään minua ei kuitenkaan häiritse mikään, koska flunssasta, vatsataudista, hiiriepisodista ja tuvan lattiaremontista toivuttuani mikään ei saa minua pois lomafiiliksestä. Olen lomani ansainnut, kuten kaikki muutkin raskaan työn raatajat.
Kulautan viimeisen kylmän kuohuvan nieluuni ja kampean itseni jalkeille. Auringon häikäistessä hädin tuskin näen, minne olen tallustamassa, mutta samassa kuvottava löyhkä iskee vasten kasvojani kuten pesuvadillinen käytettyä kissanhiekkaa!
Kesä on tullut! Ja se suuresti arvostamani naapurinsetä ajaa pellolleen lantaa. YÖK! Mikä haju!
Kerään pyykit pikaisesti pois narulta ja heti tupaan päästyäni suihkutan niille tuoksutetta, jottei tuo ällöttävä lehmänlannan haju tartu uusiin Guccin farkkuihin. Hengästyneenä istahdan tuvan lattialle ja hiki valuu pitkin kasvojani. Miten kukaan voi olla niin typerä, että tällaisena hellepäivänä ryhtyy lannanajoon, koska silloinhan ihmisten täytyy voida pitää ikkunoita auki?
No kiva, Carmen Pöntinen on taas vauhdissa.
VastaaPoistaMinkä ikäinen se naapurinsetä on?