Pajunkissoja

On lauantaiaamu, parsin kuluneita villasukkiani ja olen seuraa vailla. Mieleni tekisi soittaa naapurinsedälle ja tehdä tikusta asiaa, koska hän, jos kukaan osaa olla hauska ja viihdyttävä seuralainen. Ihan kuin oma vaarini ennenmuinoin. Päätän lopettaa facelakkoni ja heittää viehkeän statuspäivityksen, ehkä sillä tavoin onnistun järjestää itselleni seuraa viikonlopuksi.

Pakko tunnustaa, että sosiaalisen median lakkoni alkoi erään lauantai-illan jälkeen, kun chattailin Kevinin kanssa. Ei siinä mitään, mutta olin juonut pinkkiä kuohujuomaa lasillisen kenties liikaa ja möläyttelin hänelle hieman "totuuksia" sillä seurauksella, että hän posti minut kavereistaan.
Mies, komeakin on täysin tyhjänpäiväinen, jos itsetunto on samaa luokkaa kuin iilimadolla.

Facebook-laatikkoni on täynnä viestejä, mutta mikään niistä ei ilahduta minua kuten uusin, joka kuuluu näin: "Hei Carmen ja anteeksi, että suutahdin sinulle pari viikkoa sitten. Minulla oli takana jälleen viikon päivystysrupeama ja huonosti nukuttujen yöunien jälkeen en ole parhaimmillani. Voisinko mitenkään korvata aiheuttamaani mielipahaa, vaikkapa tarjoamalla kynttiläillallisen? terveisin, Kevin"

Puna nousee poskilleni ja kehrään mielihyvästä. Vastaan Kevinille saman tien ja kutsun hänet luokseni kokkaamaan. En uskalla jätää Rallea vielä pitkäksi aikaa Miun ja Maun kanssa keskenään, vaikka tilanne onkin suurin piirtein rauhallinen.

Päivä on kääntymässä illaksi, eikä Keviniä näy. Kierrätyskynttiläni ovat palaneet pian lopuilleen, viini on todennäköisesti umpijäässä ja istun säkkituolissani kynsiäni pureskelemassa. Joka muuten osoittaui sitten maailman huonoimmaksi ideaksi. Naps ja peukalon kynsi katkeaa. Pidättelen harmistuksen kyyneleitä ja päätän avata viinipullon. Päästyäni verannalle huomaan liikettä pihalla ja nappaan ojalapion käteeni, jos vaikka murtovarkaita on eksynyt pienelle tontilleni.

Nostan lapion pystyyn ja valmistaudun iskemään tummaa hahmoa, joka kovaan ääneen huohottaen lähestyy rappusia. Mies nostaa katseensa ylös ja mitä näenkään???? Kevin, posket punaisena ja tumma parransänki pakkashuuruisena ja kädessään hänellä on kimppu pajunoksia, joista osa on selkeästi nupuillaan. Pudotan ojalapion käsistäni ja spontaanisti hyppään Kevinin kaulaan.

Istun kynttilänvalossa syömässä vastaleivottua patonkia, edessäni lasillinen italialaista luomuvalkkaria. En voi olla hymyilemättä, etenkään kun katselen komistusta essu yllään lieden ääressä...