Punaisen pirtin uudet asukkaat

Herään aamulla Rallen murinaan ja pomppaan ylös sängystä tuulen lailla. Hengitykseni tasaannuttua oivallan, että Ralle kohdistaa murinansa tuvan nurkassa seisovaan komeroon. Otan käteeni hiilihangon ja päättäväisesti hiippailen kohti komeroa, Ralle takanani. Hikikarpaloiden noustessa otsalleni tempaisen komeron oven auki ja mitä näenkään - jättiläismäisen kokoinen hiirenpesä joka on täynnä kuhinaa!!!!

Samassa kun hiilihanko putoaa kädestäni ja juoksen ulos, huomaan seisovani ulkorappusilla paljain jaloin. Sydämeni hakkaa ja hiki valuu pitkin otsaani. Hiiriä talossa! Miten se voi olla mahdollista ja miten niistä pääsee eroon?

Litkittyäni pari mukillista pakurikääpäteetä ja surffailtuani googlen ihmeellisessä maailmassa löydän viimein erilaisia tapoja hävittää hiiriyhdyskunta. Mikään niistä ei kuitenkaan tunnu kestävän eettistä tarkastelua. Vaihtoehto on 1 on myrkyttää hiiret ja vaihtoehto 2 on loukuttaa ne kuoliaaksi. Kolmas vaihtoehto on tukkia kaikki mahdollisesti koloset ja sitten kantaa hiiret ulos. Helmikuun pakkaseen kuolemaan.

Sitten oivallus tuli, kuin salama kirkkaalta taivaalta (kuten kaikki hyvät ideat muuten tuppaavat tulemaan). Muistin että ulkoliiterissä on olemassaan vielä edesmenneen hamsterini häkki. Jos saisin koko pesueen muuttamaan häkkiin, ne eivät aiheuttaisi lisävahinkoa ja samalla poikaset ehtisivät kasvaa riittävästi, jotta ne pärjäisivät kevään tullen taas ulkona.

Täytyy myöntää, että oikeastaan ilahduin näistä uusista perheenjäsenistä siinä määrin, että saatuani hamsterinhäkin pohjan peitettyä makuukammarin seinänraosta kaivetuilla puruilla, päätän luovuttaa vielä huovutetun saunamyssyni pienten hiirulaisten pesäksi.

Muutto-operaatio voi siis alkaa. Telkeän Rallen autoon, jottei se pelästyttäisi hiiriä ja valmistaudun hengityssuojaimen ja paksujen nahkarukkasten kanssa hiiriperheen siirtoon. Avuksi otan vielä löylykuupan, jolla saisin kätevästi heivattua koko perheen saunamyssyyn ja sen avulla häkkiin.
Suureksi yllätyksekseni hiirulaisten siirto sujuu kuin tanssi. Ehkä ne ovat sen verran kylmissään tai kauhuissaan, mutta pienet hamsterinnäköiset, syötävän suloiset hiirivauvat näyttävät takertuvan emoonsa kiinni, samalla kun löylykuupalla kampean ne myssyyn ja myssyllä häkkiin. Jälleen hiki valuu ja huomaan täriseväni jännityksestä ja helpotuksesta. Viritän vielä hamsterin juomapullon häkin kylkeen ja suljen komeron oven hiljaa hymyillen.